Odottelua

Koulun alotus ja insinööriytyminen on taas imeny musta kaikki viimesetki voimat kirjottaa jonkunlaista '"luovaa" tekstiä ja täällä se sitte näkyy. Tai siis lähinnä nimenomaan ei näy. Syynä voi kyllä olla myös laiskuus tai se, että mun päivän velvollisuudet ei enää välttämättä rajoitu välille 8-16. Paluu takas K-Marketin sinisiin on ollu aika masentava kokemus kaikenkaikkiaan, mutta kyllä siellä vielä hetken jaksaa sinnitellä kantismummojen ja -pappojen kehuilla.

Tässä radiohiljaisuuden aikana on multa keretty mm. leikata hammas ja piikittää muhun rokotteita oikein molempien käsien täydeltä.  Hammasleikkaus oli varsin rattoisa kokemus. Sain ennen h-hetkeä jotain lääkettä jonka avulla mun mieli huijattiin siihen tilaan,ettei mua kiinnosta vaikka mut yritettäis tappaa. Hirveesti en leikkauksesta muista, mutta sen muistan että kesken leikkauksen lääkäri alko selittämään miten ne joutuu sahaamaan sen hampaan moneen osaan koska se on niin tiukasti kiinni ja mä vaan mielessäni ajattelin että "tässä kohdassa kai pitäis pelätä ihan helvetisti mutta eeeeeeei kiinnosta":D Oletin myös että se lääke sais mut näkemään jotain pieniä vihreitä hammaskeijuja tai vastaavaa, mutta mitään niin jännää ei sitte kuitenkaan tapahtunu.

Oon myös käyny ottamassa passikuvan. Passikuvat epäonnistuu poikkeuksetta, tässä uusimmassa näytän ihan peuralta ajovaloissa tai aaveen nähneeltä. Kävin kuvauttamassa itseni tossa Neljännellä linjalla ja vaikka itse kuva ja kuvaustilanne olikin melko karmaisevia niin en voinu olla silti pitämättä siitä vanhasta naisesta joka sen liikkeen omisti ja ne kuvat otti. Höpöteltiin kaikenlaista ja lopulta jätin sinne myös mun lomokameralla otetun filmin kehitettäväksi.

Nyt kun mulla on passi kädessä ja rokotusrumba aloitettu niin ei ollu enää mitään tekosyytä pimittää tätä Intian reissua äidiltä ja isältä. Reippaana tyttönä pirauttelin äidille tänään töiden jälkeen ja selitin koko homman. Reaktio oli jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Odotin tunnin saarnaa rahatilanteesta, ajankohdasta, kohdemaasta ja matkaseurasta, mutta mitään näistä ei sitten kuultu. "No onpa harmi kun et tuu jouluks kotiin mutta ei kai meillä tässä kauheesti päätösvaltaa oo" oli äidin ekat sanat. Vielä pitää hoidella työjutut ton reissun kanssa yksiin ja hommata vakuutus niin sitten alkaa näyttää jo aika hyvältä.

Torstaina käytiin Niinan kanssa
seurailemassa Nelosen ilotulitusta Töölönlahden rannasta käsin. Puoliakaan raketeista ei pilvisen sään takia ammuttu niin korkeelle, että ne olis näkyny sinne hyvin mutta taivas kuitenki aina vaihteli väriä rakettien mukaan.

Pakko kertoa vielä mun ilmiömäisistä ajotuksista eilen. Jouduin rokotusten takia matkustamaan koulun jälkeen Meilahteen ja sieltä taas kodin kautta toiselle puolelle keskustaa Eiraan noutamaan mun passia.

Pääsin Eliaksen kyydissä sinne Meilahteen, mutta siitä eteenpäin jouduin turvautumaan ratikkaan. Kotimatkalla myöhästyin punaisten valojen takia kasin ratikasta ja odottelin seuraavaa 10 minuuttia. Nappasin passin kotoa mukaan ja lähdin kävelemään ratikkapysäkille vaan huomatakseni,että ysin ratikka on pysäkillä ja lähdössä. Siitä seurasi taas 10 minuutin odottelu. Poliisilaitoksella mua ennen passinhakujonossa oli 30 ihmistä, joten taas vähän lisää odottelua. Astuin poliisilaitokselta ulos passi kourassa aikomuksenani suunnata kympillä kohti kotia. Näin kolmannet ratikan perävalot sinä päivänä. Siitä jatkoin matkaa ysin pysäkille ja kuinka ollakaan sekin lähti mun nenän edestä ja odottelin seuraavaa jo sen vähän liiankin tutuksi käyneen 10-minuuttisen. Seuraava kulkuväline olkoonkin siis pyörä tän totaalisen ratikkavittuuntumisen jälkeen.

Nyt jatkan lepposta lauantai-iltaa aikomuksenani koulukirjojen avaaminen ainakin hetkeksi. Huomisaamu on pyhitetty kirppistelylle Valtterissa ja Pacificon brunssin testaamiselle.