Makaan sohvalla kone sylissä ja kuuntelen putkien naputusta ja kellon tikitystä ja mun sielu lepää. Hanasta tippuu vettä lavuaariin säännöllisin väliajoin, mutta oon parin valkkarilasillisen jälkeen liian laiska nousemaan ja korjaamaan asiaa.

En tiedä vastaako tää mun maalailema kuva kenenkään käsitystä ideaalisesta perjantai-illasta, mutta kelpaa mulle vallan mainiosti.

Varasin eilen lentoliput Kemiin ja jostain syystä oon siitä reissusta yhtä innoissani kuin lapsi namusedän tarjoamasta tikkarista. Miinuksena mainittakoon, että oon melko varma siitä, että olohuoneeseen on tervetuliaisiksi viritelty poliisikuulustelua vastaava tila ja tunnelma ja joudun tilille Intian reissusta. Toivotaan, että tässä suhteessa olisin väärässä. Eniveis, muutaman viikon päästä vastaan Kemin kutsuun ja aion ottaa niistä muutamasta hassusta päivästä kaiken mahdollisen irti.

Huomenna parhaat hetket päivästä kuluu töissä. Ajattelin ottaa iltavuorosta kaiken irti ja nukkua niin pitkään, että tulee kiire töihin. Työvuoron päätteeksi on pakko yrittää kehitellä jotain tekemistä, ei tätä hanan tippumista kahta iltaa peräkkäin jaksa kuunnella vaikka se nyt varsin raukealta kuulostaakin.

Ps. Mää ha-lu-an kampaajalle. Mielessä kävi, että lyhentäsin tätä reuhkaa ihan reilustikin mutta katsotaan meneekö kampaajan penkissä sitten pupu pöksyyn. Jos joku haluaa vaikeat ja vittumaiset hiukset niin täältä saa tulla hakemaan.

kassaneitien patoutumia osa tuhat

Näin se vaan voi ilta mennä helposti pilalle. Mainoskatkolla k-marketin mainos tiesi kertoa mulle, että tää viikonloppu on taas yksi NIISTÄ viikonlopuista kun Juhlamokka on tarjouksessa. Tervetuloa mummojen armeija ja Costa Ricat ja Presidentit ja Saludot. Kassalla saa taas pelata tetristä "ai eikö se ollu tää kahvi, no en sitte osta" ja "tää on ihan pehmentyny, hae uus"-pakettien kanssa.

nimimerkillä 'Lauantai,viikon paras päivä'

ps. kiitti Sini tästä päivästä ja mustikkapiirakkaseurasta <3

Autumn leaves

Tänään oli niin syksyinen päivä, että otin kameran käteen ja kävelin puu-Vallilaan fiilistelemään ja kuvailemaan. Lehdet oli liimaantunu sateesta kiiltelevään asfalttiin, tuuli puhalsi ja ihmiset oli laittelemassa noita puu-unelmiaan talvikuntoon.<3 Ite mököttelin vähän, kun varrettomat sukat rullaantu pois jaloista saappaiden sisällä. Vähän olis ikävä kesäkelejä ja balleriinoja.

Omppuvarkaissa

Kiva viikonloppu. Nyt yskittää ja yritän lääkitä orastavaa syysflunssaa chaiteellä ja appelsiineilla.

Huono päivä

Tuntuu siltä, että aika tais jumittua ja elän toista kertaa maanantaita  tällä viikolla. En oo tänään osannu repiä huumoria oikein mistään. Koko päivän oli tunne, että kävelet päin tiiliseinää uudestaan ja uudestaan etkä vaan tajua että se seinä kannattais kiertää. In other words: feilasin melkeen kaiken mitä yritin tehdä. Tää kirjottaminenkaan ei ota nyt oikein tuulta (vai tulta? kai se on tuulta) alleen..

Hain tänään pari hepatiittipiikkiä apteekista ja joku päivä tällä viikolla olis tarkotus seikkailla Tukholmankadulle että saatais eka annos pistettyä. Ennen apteekkireissua parkkeerasin itseni näköalapaikalle ikkunan viereen kurvin Picniciin. Pysyin alkuperäisessä suunnitelmassa (eli tein läksyjä) ehkä 10% siellä vietetystä ajasta ja loppuajan tuijottelin narkkarien elämää suoraan ikkunalasin toisella puolella ja salakuuntelin viereisessä pöydässä käynnissä olevia sokkotreffejä. Kaksi kohtalon kolhimaa ihmistä oli bongannu toisensa Internetin ihmeellisestä maailmasta ja melkein liikutuin niistä jutuista..

Tän päivän huonous kulminoitui salilla kun en saanu salkkareihin kuulumaan ääntä ja jouduin katsella mykkäfilmiversion tän päivän jaksosta samalla juoksumatolla ravaten. Tulipa vaan myös todettua, että nuo penisiliinit (tai joku? en mä tiiä noistako se johtu vai mistä) ei tykkää liikunnasta, ihan kamala olo tuli vaikka yritin ottaa ihan rennosti.

Huomenna pari hassua tuntia koulua ja illalla näillä näkymin Mimmun kanssa testaamaan sushia!

Didiiii

 

Rakennusfysiikan läksyt huutaa mun nimeä mutta en yhtään jaksais vastata niiden kutsuun. :( Näinkö pian tää mun syksyinen koulumotivaatio taas lässähti? Ei tuu Laurasta tällä menolla uskottavaa rakennesuunnittelijaa ikinä. Oon päättäny, että tää mun hammasleikkaushaava on parantunu tarpeeks ja huomenna suunnaksi sali, loppuu tää laiskottelu.

Pacifico

Pacifico oli tän viikonlopun sana. Siellä tuli lauantai-iltana kumottua Niinan kanssa parit caipiroskat ja mojitot ja tänään suunnattin sinne neljän hengen voimin brunssille aamupäivällä. Ihana ympäristö ja hotelliaamiaisen veroinen ruoka ilman matkustelua, ihan varmana meen toistenki! Sovittiin Niinan kanssa jo alustavasti, että otetaan tästä jokakuukautinen perinne. Piti ottaa kamera mukaan, mutta enhän tietenkään unihiekkaa silmissäni aamulla sitä muistanut napata mukaan. Pakko siis ilmeisesti ostaa jotain ruokaakin alkuviikolle, ajattelin elättäväni itseni niillä aamiaiskuvilla ainakin keskiviikkoon.

Ennen Pacificoa käytiin Emmin kanssa kirppistelemässä. Jätin aika monta "ihan kivaa" juttua ostamatta ja oon melko ylpeä itsestäni siinä suhteessa!

Äitiltä ja isältä tuli myös aika ihana viesti tossa iltasella. "ollaan nyt isän kanssa toivuttu eilisen uutisista. jutellaan siitä sun matkasta vielä tarkemmin joku päivä. Isä aikoi ottaa sulle vakuutuksenkin eli siitä ei sinun sitten tarvitse huolehtia." Mulla on maailman parhaat vanhemmat. Oli mukava huomata, että ne ilmeisesti luottaa mun kykyyn päättää itse omasta elämästäni. Kyllähän sitä kaikenlaista on tullut koettua tässä kohta 23 ikävuoden ja kolmen helsinkivuoden aikana ja aina oon parhaani mukaan yrittäny selvitä omin avuin.

Nyt sinnittelen vielä hetken että saan ottaa antibiootin tota leikkaushaavaa varten ja ajattelin käyttää sen hetken tämän seurassa:

Odottelua

Koulun alotus ja insinööriytyminen on taas imeny musta kaikki viimesetki voimat kirjottaa jonkunlaista '"luovaa" tekstiä ja täällä se sitte näkyy. Tai siis lähinnä nimenomaan ei näy. Syynä voi kyllä olla myös laiskuus tai se, että mun päivän velvollisuudet ei enää välttämättä rajoitu välille 8-16. Paluu takas K-Marketin sinisiin on ollu aika masentava kokemus kaikenkaikkiaan, mutta kyllä siellä vielä hetken jaksaa sinnitellä kantismummojen ja -pappojen kehuilla.

Tässä radiohiljaisuuden aikana on multa keretty mm. leikata hammas ja piikittää muhun rokotteita oikein molempien käsien täydeltä.  Hammasleikkaus oli varsin rattoisa kokemus. Sain ennen h-hetkeä jotain lääkettä jonka avulla mun mieli huijattiin siihen tilaan,ettei mua kiinnosta vaikka mut yritettäis tappaa. Hirveesti en leikkauksesta muista, mutta sen muistan että kesken leikkauksen lääkäri alko selittämään miten ne joutuu sahaamaan sen hampaan moneen osaan koska se on niin tiukasti kiinni ja mä vaan mielessäni ajattelin että "tässä kohdassa kai pitäis pelätä ihan helvetisti mutta eeeeeeei kiinnosta":D Oletin myös että se lääke sais mut näkemään jotain pieniä vihreitä hammaskeijuja tai vastaavaa, mutta mitään niin jännää ei sitte kuitenkaan tapahtunu.

Oon myös käyny ottamassa passikuvan. Passikuvat epäonnistuu poikkeuksetta, tässä uusimmassa näytän ihan peuralta ajovaloissa tai aaveen nähneeltä. Kävin kuvauttamassa itseni tossa Neljännellä linjalla ja vaikka itse kuva ja kuvaustilanne olikin melko karmaisevia niin en voinu olla silti pitämättä siitä vanhasta naisesta joka sen liikkeen omisti ja ne kuvat otti. Höpöteltiin kaikenlaista ja lopulta jätin sinne myös mun lomokameralla otetun filmin kehitettäväksi.

Nyt kun mulla on passi kädessä ja rokotusrumba aloitettu niin ei ollu enää mitään tekosyytä pimittää tätä Intian reissua äidiltä ja isältä. Reippaana tyttönä pirauttelin äidille tänään töiden jälkeen ja selitin koko homman. Reaktio oli jotain ihan muuta kuin mitä odotin. Odotin tunnin saarnaa rahatilanteesta, ajankohdasta, kohdemaasta ja matkaseurasta, mutta mitään näistä ei sitten kuultu. "No onpa harmi kun et tuu jouluks kotiin mutta ei kai meillä tässä kauheesti päätösvaltaa oo" oli äidin ekat sanat. Vielä pitää hoidella työjutut ton reissun kanssa yksiin ja hommata vakuutus niin sitten alkaa näyttää jo aika hyvältä.

Torstaina käytiin Niinan kanssa
seurailemassa Nelosen ilotulitusta Töölönlahden rannasta käsin. Puoliakaan raketeista ei pilvisen sään takia ammuttu niin korkeelle, että ne olis näkyny sinne hyvin mutta taivas kuitenki aina vaihteli väriä rakettien mukaan.

Pakko kertoa vielä mun ilmiömäisistä ajotuksista eilen. Jouduin rokotusten takia matkustamaan koulun jälkeen Meilahteen ja sieltä taas kodin kautta toiselle puolelle keskustaa Eiraan noutamaan mun passia.

Pääsin Eliaksen kyydissä sinne Meilahteen, mutta siitä eteenpäin jouduin turvautumaan ratikkaan. Kotimatkalla myöhästyin punaisten valojen takia kasin ratikasta ja odottelin seuraavaa 10 minuuttia. Nappasin passin kotoa mukaan ja lähdin kävelemään ratikkapysäkille vaan huomatakseni,että ysin ratikka on pysäkillä ja lähdössä. Siitä seurasi taas 10 minuutin odottelu. Poliisilaitoksella mua ennen passinhakujonossa oli 30 ihmistä, joten taas vähän lisää odottelua. Astuin poliisilaitokselta ulos passi kourassa aikomuksenani suunnata kympillä kohti kotia. Näin kolmannet ratikan perävalot sinä päivänä. Siitä jatkoin matkaa ysin pysäkille ja kuinka ollakaan sekin lähti mun nenän edestä ja odottelin seuraavaa jo sen vähän liiankin tutuksi käyneen 10-minuuttisen. Seuraava kulkuväline olkoonkin siis pyörä tän totaalisen ratikkavittuuntumisen jälkeen.

Nyt jatkan lepposta lauantai-iltaa aikomuksenani koulukirjojen avaaminen ainakin hetkeksi. Huomisaamu on pyhitetty kirppistelylle Valtterissa ja Pacificon brunssin testaamiselle.