Pari hassua lausetta. Ei tää ennen ollu näin kamalan vaikeaa. Samaan aikaan ihan hillitön innostus tästä uudesta alusta. Tästähän mä tykkään eikä rakennesuunnittelijaksi opiskeleva pahemmin oo koulussa tekemisissä tekstin tuottamisen kanssa. Nykyään osaan ratkaista kolmannen asteen yhtälön sujuvammin kuin väsätä muutaman järkevän ja mielenkiintoisen virkkeen.
Myös valokuvausta on ollu iiiiiiso ikävä. Ehkä täältä rumankauniista Kalliosta jotain kuvattavaa löytyis nyt kun on niille kuville julkaisufoorumikin.
Mun ajatukset tällä hetkellä on yhtä solmussa kuin lankakerä Viirun jäljiltä.
Ei työharjoittelupaikkaa. Aika ei riitä mihinkään. Oon kiireinen ja päivät kuluu kuin siivillä, mutten kuitenkaan tee asioita joita oikeasti haluaisin tehdä. Äitiä ja isää on ikävä. Mua tällä hetkellä askarruttavista asioista sais varmaan koottua romaanin tai ainaki novellikokoelman.
Tänään kävin työhaastattelussa josta jäi positiivinen fiilis sekä mulle, että niille haastattelijoille. Sormet, varpaat,hiukset ja kaikki mahdollinen ristissä istun täällä ja toivon että saan sen paikan. Ei tarvis koko kouluaikana enää stressata harjotteluista ja saisin siitä koulun oheen myös töitä. Haikein mielin pitäis jättää K-Market ja ihanat asiakkaat ja työkaverit :D
Nyt napotan hereillä ja teen vakaita päätöksiä tulevaisuudesta. Huomenna herätys kello kuus, ylös,ulos ja lenkille ja sen jälkeen onnellisenväsyneenä töihin palvelemaan aamu-unisia ja krapulaisia sörkän asukkeja.
peeäs. miten tästä kuvanottohetkestä voi olla jo 3 vuotta?
