Niitä päiviä viikosta

Huhheijaa. Tässä toinen jalka sänkyyn menossa ajattelin pikaisesti näpytellä jotain tänne.
Tänään on ollu taas niin sählä päivä, ettei mitään rajaa.

Aamun alkajaisiksi sain ihan hillittömän hikan, kun otin kiireessä huikan avaamattomasta limsapullosta. En tiedä mikä se on, mutta ihan poikkeuksetta saan hikan juuri korkatuista limsapulloista vaikka kuinka koitan juoda sen "oikein". Yleensä se häipyy yhtä nopeasti kuin tuleekin, mutta tänään hikkailin vielä siinäkin vaiheessa, kun vihdoin pääsin nousemaan bussiin.Yritin pidättää hengitystä ilman tuloksia ja pysäkillä päällään seisominen olis ollu keskiviikkoaamuna ennen puolta kahdeksaa ehkä vähän liian hasardia, joten piti niellä (*hik*) kiukku ja sinnitellä.

Töissä tiputtelin tavaroita ja kyselin maailman typerimpiä kysymyksiä. Päivän ehdottomasti järjettömin kysymys tuli yhdeltä putkiremppatalon asukkaalta, joka soitti mulle ja tivasi multa miksei sille oo tullu tän päivän hesaria...:D En tienny olevani töissä myös Helsingin Sanomilla. Kun tuli aika taas liikkua, kirosin talven alimpaan helvettiin kahlatessani lumisella jalkakäytävällä kun samaan aikaan mun oikealla puolella kulki täysin sula, lumeton autotie.

Koulussa onnistuin saamaan hihittelykohtauksen kesken oman esitelmäni ja oli näääin lähellä, etten kontannu pöydän alle nauramaan, koska mun oli lähes mahdotonta saada itseni koottua kaikkien tuijottaessa.

Nyt on varmaan parempi kömpiä peiton alle, etten saa enää enempää tuhoa aikaan tänään.

surku...

Nyt seuraa negatiivissävyistä avautumista, joten jos ei halua kuluttaa hetkiä omasta päivästänsä lukemalla ikäviä asioita, niin kannattaa ihan suosiolla skipata.

Mulle iskee aina Kemissä vieraillessani masennus sillä hetkellä kun lähtö takaisin Helsinkiin häämöttää. Se ei johdu siitä, että en haluais takas Helsinkiin tai en jotenkin haluais lähteä Kemistä, vaan siitä, että kerta toisensa jälkeen mun kotireissut seuraa samaa kaavaa. Mulla on liian paljon tekemistä ja ihmisiä moikattavana ympäriinsä ja kotonaoloaika jää sitten nukkumista lukuunottamatta muutamiin hassuihin tunteihin, jotka on ripoltetu kaverien näkemisien väliin. Haluaisin olla enemmän kotona, koska monesti täällä ollessani ikävöin äitiä ja isää ja leppoisia perheiltoja sohvan nurkassa tai saunan lauteilla.

Tokihan voisin lyhentää kavereille tarkoitettua aikaa, mutta nykyään mua aika usein alkaa ahdistaa kotona ja se kaikki johtuu siitä, että joka ikinen kerta kodin oven avatessani huomaan, miten isä on taas vanhentunut. Äiti kertoi mulle, ettei isä käy enää oikein missään. Tällä kertaa se jätti väliin meidän yhteisen ravintolareissun ja ei lähtenyt edes saattamaan meitä takaisin lentokentälle. Isä myös valvoo nykyisin öitä, ja säikähidinkin puolikuoliaaksi, kun löysin sen istumasta pimeästä telkkari päällä kun tulin perjantaina kotiin baarista kahden aikaan. Isä on ihana, ja ahdistaa kamalasti ajatus siitä, jos sillä ei ole kaikki kunnossa. :(

Ajattelin, että mun olo helpottaa, kun tulen takaisin omaan kotiin ja arkisten asioiden äärelle, mutta oon nyt parin itkuisen päivän jälkeen todennut, ettei ainakaan vielä helpota. Yritän tässä kovasti uppoutua työntekoon, että lakkaisin murehtimasta isästä ja kaikista muista ikävähköistä asioista mun elämässä, mutta jotenkin se tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä ja varsinkin iltaisin mun ajatukset karkailee.

Toivottavasti tää on vaan jotain orastavaa kevätmasennusta, joka katoaa pikkuhiljaa päivien pidentyessä...

iskä<3

Helsingisä ja Kemisä

Nonni Kemi takanapäin ja arki edessäpäin. Jotenki on nyt sellaset fiilikset etten jaksa sen enempiä jaaritella. Ennen Kemiä mulle saapu arvovaltasia vieraita Turuuust. Jouduin vierailulle Louis Vuittonille, koska mun piti viedä Kemiin mun kaverille laukku tuliaisiksi sieltä.

Mutta juu, tässäpä tää kaikessa lyhykäisyydessään, vähän sellanen olo ettei oo kovin kivaa nyt..

:DD 520 euroa paperipussissa..

:DD 520 euroa rinkassa...

Dorkat freesseinä lennon jälkeen..

Myöhässä

Eilinen meni niin kuolemanväsyneissä tunnelmissa että mää laitan nää nyt vähän myöhässä, mutta kai ystäville voi sanoa että ne on huippuja vaikka ei just se tietty päivä vuodessa olekaan. :') Äiti ja isä kyllä taas eilen yllätti superihanalla viestillä!

Oon pari viimeistä päivää vaan juossut paikasta toiseen oikeastaan kellon ympäri, joten nyt on aika loppuun palanut olo. Sain kuitenkin eilen tietää, että voisin ihan hyvin lopettaa kaupalla, joten eiköhän kiire tule edes vähän helpottamaan lähitulevaisuudessa.

Keskivire

Jotenkin arjen aloittaminen tuntui tällä viikolla ihan erityisen raskaalta. Maanantai löi vasten kasvoja ja kovaa, vaikka yritin valmistautua siihen huolella ja hartaudella. Tulevat viikot tuntuvat vain tasaisen harmaalta massalta. Joltain, minkä lähestymisen ajattelu ei aiheuta suuria tuntemuksia suuntaan eikä toiseen. Tuntuu, että elän päivääni murmelina, vaikka murmelin silmistä katseltuna mun elo on silti varmasti varsin villiä ja repäisevää.

Uusi työ inspaa, mutta samalla pelkään loppuun palamista kolmen työn loukussa. Kemiin menoa odotan innolla, mutta toisaalta ahdistaa, koska se on talvella mun silmissä lähes kuollut kaupunki. Oon onnellinen, mutten iloitse asioista samalla intensiteetillä kuin yleensä. Hyppypomppuriemu-itkupotkuraivari-Laura on jossain piilosilla ja haluan sen Lauran takaisin. Mun mielialakäyrää on kavennettu niin, etten enää pääsekään huipulta suoraan pohjalle ja takaisin.

Tämmösiä tuntemuksia näin maanantain kunniaksi. Viikosta ei voi tulla kuin loistava, jos sen tönäisee alkuun näillä lobotomiafiiliksillä.

ääää

Jännittää. Mää kuolen huomenna. Ei muuta.

Lauvvantai

Hohhoi  mikä päivä. Aamulla sängystä nouseminen tuntui vielä vastenmielisemmältä kuin muina lauantaiaamuina ja työpäivä mateli ohi tuskastuttavan hitaasti. Kuuden ja puolen tunnin via dolorosaa piristivät Niinan kanssa puolitetut laskiaispullat ja sainhan mää yhdeltä meidän vakkariasiakasmieheltäkin yllätyksekseni lahjaksi suklaata :D Saatiin Niinan kanssa myös päivän naurut kaupan ilmoitustaululta löytyneestä myynti-ilmoituksesta....

Töistä suunnattiin salille ja salin jälkeen saunaan <3

Nyt pitäis tehdä koulujuttuja ja en arvosta tätä ollenkaan.

Melankolia

Kävin leffassa. Taas. Tällä kertaa elokuvana oli Vuosaari, joka jätti kyllä jälkeensä niin masentuneen olon, ettei vastaavanlaista ole tullut koettua pieneen hetkeen. Niillä elokuvan ihmisillä meni kaikki asiat joka ikisellä niin pelottavan todentuntuisen huonosti, että sitä vain kuvitteli itsensä ja oman "kurjan" elämänsä sinne Vuosaaren lähiöihin sievään symbioosiin kaikkien muiden elokuvan luusereiden kanssa. Syvän masennustilan poistamiseksi tarvittiin pullo valkkaria ja hyvä seura.

Nyt jatkan yksin kotona hihittelyä, laitan sinkkuelämää pyörimään että unohtuu viimeisetkin melankolian rippeet ja sen jälkeen meen tunniksi suihkuun, koska ostin tänään suihkugeeliä, joka tuoksuu niin elävästi karkeille, että meinasin valuttaa sitä ruokalusikan kautta suuhun.

Puupää

Tänään...

❤ heräsin ajoissa
❤ otin vastaan mun oman alan työpaikan, "asiakaspalvelu" ja oman alan juttuja yhdistettynä, odotan innolla!
❤ kävin katsomassa vauvaa (ja Annia). Jani on opettanu Annin sanomaan mulle aina "puupää" ja sitä se toisteli lukemattomia kertoja...

Levoton päivä

Rikkipoikki-olo ja viikko on vasta puolessa välissä. Ei lupaa hyvää loppuviikkoa ajatellen. Huomenna pitäis herätä kukonlaulun aikaan ja lähteä keskustelemaan mahdollisista uusista töistä. Sain oman alan työtarjouksen juuri sen jälkeen kun olin ensin masennellut, ettei kaupan palkka parilla viikottaisella työvuorolla riitä yhtään mihinkään. Toivottavasti saan aikataulut sovitettua niin että onnistuisin ottamaan tuon toisenkin homman. Archicadilla piirteleminen pitäis olla ihan rentoa hommaa.

Tänään oli todella todella levoton päivä koulussa. Hajoiltiin aika huolella matikan tunnilla ja Elias mm. piirsi meidän opettajan laskimen funktiotoiminnolla...:D

Koulusta tie vei salille ja kohta unten maille koska mun aivot toimii niin huonosti, että hädin tuskin saan tähän tekstiä tuotettua.

Kylymä

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää tää pakkanen. Kymmenminuuttinen kävelymatka töihin aamulla kympin aikaan ja tuntu niinku naaman vois irrottaa ja kaikki sormet ja varpaat katkeais kosketuksesta kun vihdoin pääsin perille. Kassalla on näillä keleillä lämmintä varmaan joku kymmenen astetta kun joku tollo jää koko ajan ulko-ovien väliin palloilemaan. Meillä on kyllä lämpöpuhaltimet kassan alapuolella, mutta se takaa vain sen, että jalat on palamispisteessä ja sormet samaan aikaan umpijäässä. Mutta sepä niistä valivali-aiheista tältä päivältä.

Kotimatkalla kävin äänestämässä (ja lämmittelemässä...) ja kohta pitäis lähteä kohti keskustaa. (Palelee....)

Sen verran noista runebergin tortuista, että en muuten enää ikinä ala leipomaan mitään jos reseptissä lukee "murskaa piparit jauheeksi". Ei helvetti mikä homma:D
Puolustukses mainittakoon, että on kyllä varmaan parhaiten onnistuneet runebergin tortut ikinä. Aina vaan sama ongelma leipoessa, uunista tulee ulos ihan liian monta partikkelia yhdelle ihmiselle syötäväksi. Onneks Niina "soita aina jos leivot" on kohta tulossa vähän avustamaan eli puolet pellistä varmasti on kadonnu muutaman tunnin minuutin kuluessa...

Pelkuri

Kävin Mimmun kanssa leffassa. Mimmu on ihminen, jonka kanssa kulutin suurimman osan mun ajasta ikävuosien seitsemän ja yhdeksäntoista välillä. Muutama vuosi on lipunut ohi niin, että ollaan nähty pikaisesti ja harvakseltaan. Viime aikoina ollaan taas koettu, hymyilty, naurettu ja surtu yhdessä niin kuin ennen, mikä saa mun ajatukset karkailemaan hetkittäin vuosien takaiseen elämään.

Leffassa puhuttiin uskaltamisesta. Viime päivinä mun mielessä on välillä seikkaillut ihminen, jonka kanssa  kadottiin toisiltamme neljä vuotta sitten. Oltiin toisillemme sielunsisar ja -veli ja sitten mä en uskaltanut eikä sekään ja sitten se kääntyi jossain risteyksessä sattumalta oikealle kun itse käännyin vasemmalle. Välillä palailen siihen aikaan, vaikka tähän päivään mennessä ollaan kuljettu vastakkaisiin suuntiin sen verran kauan, että toinen on jossain Australiassa ja toinen Brasiliassa, enkä usko - enkä enää edes toivo - että kohdataan missään pisteessä uudelleen.

Että semmoset ajatukset tänään.

Jäätävä päivä

Jäätävä torstai kaikin puolin. Jäätävä päänsärky, jäätävä ilma ja jäätävistä jäätävintä lukemista. Tietomallintamisesta kertovat englanninkieliset tekeleet ei mun mielestä ole niitä kaikkein keveimpiä ja mielekkäimpiä kirjallisuuden tuotteita.

Lisää kesäfiilistelyä

Kaikkien kuvien copyrightit Niinalle ❤

"hei otappa kuva nii katon onko mun hiukset hyvin" tota joo....

Hanne❤

hamsteri ja ylpeä siitä!

Ylppö, Emmi ja caipiroskat

Dave Grohl-paniikkia?

Hertzenit?:D ilmeistä päätellen kyllä.

"hei täällon tuska, lähetäänkö kuvaan hevareita"

Tää on NIIN epäreilua tää pakkanen. Istun fleece päällä ja Varanasista ostettu villashaali jalkojen suojana sohvalla ja silti palelee. Tällä hetkellä tekis mieli kirota näitä vanhoja kivitaloja.. Kivitalot ja korkokengät - molemmat on kauniita mutta niin hemmetin epämukavia väärissä tilanteissa. Aasinsilta siihen, että sain tänään mun unelmakengät kotiin. Unelmasaappaat tarkemmin sanottuna.