eih

Mää vaan jumitan koneella ja telkkarin ääressä! Olin tänäänki hullut pläänit lähteä salille ja lenkille ja pulloja palauttamaan kauppaan (:DD) mutta tähän jämähdin.Sai luvan olla viimenen laiskottelupäivä,huomiseks on sovittuna juttuja ja sitte en ihan heti pysähykkään. Vierivä kivi ei sammaloidu vai miten se meni..

Lauran tuuria taas täynnä viikonloppu! Lauantaina oli ihan rakkaus sää ja hitaan heräilyn jälkeen hyökkäsin makuunin kautta Karhupuistoon palvomaan aurinkoa. Törmäsin makuunissa naiseen, jonka mekko oli täsmälleen samaa kangasta ja kuosia kuin mun mekko. Oltiin ainoat asiakkaat ja se oli hämmentävä tilanne, koska tilasin ton mun mekon netistä ja se oli astetta kalliimpi eli ei mitään tää-on-kaikilla-H&M-kamaa. Vaihdettiin pari sanaa meidän tekstiilikaksoisuudesta ja selvis että sen naisen mekko oli ostettu jenkeistä joltain pieneltä suunnittelijalta. Hassu sattuma joka tapauksessa:)

Nukuin Karhupuiston nurtsilla pari tuntia ja suuntasin palloilemaan hetkeks sinne tänne, syötiin puukkopuistojäätelöt Niinan kanssa ja sitte kotiin ottamaan välikuolemaa. Mun pää ei ilmiselvästi oo vieläkään päässy kesämoodiin koska sain auringosta järkyttävän migreenin joka päätti puhjeta täyteen kukoistukseen kesken Roller derby-pelin tokan erän. Testattiin niitä luistimia myös ja voi luoja! :D Se, että onnistuin pysymään pystyssä, oli jo iso saavutus. Pelin jälkeen mun migreeni saavutti ihan megalomaaniset puitteet eikä oksentelukaan helpottanut tilannetta.

Särkylääkeöverien ja päänsäryn täyteisen yön jälkeen oli ihana herätä uuteen kirkkaaseen päivään (NOT) ja suunnata työkavereiden kanssa naisten kympille. Sain aamulla alas jugurtin ja sen voimalla ei ihan kymmentä kilometriä juoksenneltu mutta hengissä selvittiin. Käytiin virkistäytymässä uimastadionilla ja suunnattiin syömään, mutta en meinannu saada palastakaan alas koska olo oli edelleen heikko. Sama heikotus jatkui myös tänään aamulla mutta olo koheni töissä päivän mittaan ja iltapäivällä olin valmis jo toiselle työpaikan kustantamalle ravintolareissulle parin päivän sisään.

ihana ihana päivä

Tässäpä mun päivän satoa. Innostuin kanniskelemaan kameraa mukana, kun päivän rutiineihin kuulu kerranki muutakin kuin työhommia eli painavan läppärin raahaamista eestaas. Sillon ei oo kovin paljoa kiinnostusta tai tilaa raahata myös kameraa mukana.

Meillä on tänään ja huomenna seminaariesityksiä koulussa ja sitten tää kevät oliskin aika lailla paketissa koulun osalta. Mää en tajua miten onnistun JOKA KERTA nukkumaan pommiin näinä tärkeimpinä päivinä. Heräsin 20 yli seiska ja olin ajatellu meneväni koululle puoli kasiksi, että keretään vähän valmistella meidän seminaaria. Hirveen mukavaa aina lähteä sängystä repäistyn näkösenä ja joutua auditorioon kaikkien töllisteltäväksi. Sama homma kävi ennen joulua kemian esityksissä, niin mun tuuria:D

Oli  mukava nähdä poikia (ja tyttöjä) ja kesäisessä Karhupuistossa nautittu Helsingin jäätelötehtaan kirsikkajäde paransi myös jo ennestään loisto päivää.

Puuduttavan 6 tunnin auditoriosession jälkeen pää oli niin tukossa, että nappasin kameran kaulaan ja suuntasin kyläilemään Vallilaan. Kuvasin matkalla ihan maanisesti, koska jaksan joka aamu innostua uusiks siitä, että kesä on täällä <3 Ihan loistavaa.

irtiotto

Rentouttava irtiotto arjesta Kemissä takana. Mää vaan vaivuin takas lapsen tasolle, luin, söin, nukuin, kävin kävelyllä metsässä äitin kans, leffailin, leivoin, saunoin ja kaikkea muuta rentouttavaa.

Se rentous loppu sitte siihen, kun nousin eilen yöjunaan ja Oulusta tuli just samaan makuuvaunuun luokallinen yläasteikäisiä luokkaretkeläisiä. Onneks omaan melko hyvät unenlahjat.

Nyt takas arkeen!

:DD Äitin nimi vaan yli ja omaa nimeä tilalle.

Sekalainen kuvaoksennus

Morjensta pöytään! Vitsi mikä päivä tänään. Tuijotin töissä näyttöä 7 tuntia migreenikohtauksen jyllätessä ja yritin kovasti keskittyä laskemaan alveja ja katteita ja mitä lie.  Luovutin puoli neljän jälkeen. Kun pääsin kotiin ni ulkona alko sataa vettä. Ehkä tuolla on jotain ukkosta ilmassa ja siks mun pää tuntuu tältä, mutta en valita koska sade varmasti jeesaa tähän siitepölynuhaan. Rispektiä vaan kaikille, jotka kärsii tästä joka kevät, tää on ihan pyllystä.

Lisäilen tänne teksin väliin jotain kuvituksia parin viikon sisältä. Löysin niitä tänään kun tyhjentelin kameran muistia. Elin jotenkin siinä käsityksessä, että en oo kuvannu kuluneen parin mielimustana-viikon aikana mitään, mutta kyllä sinne jotain oli tallentunu. Käytiin työkaverin kanssa viime viikolla tonkimassa Adidaksen mallikappalemyyntejä kotiinpaluumatkalla ja viihdyttiin siellä varmaan kaks tuntia. Huolimatta hc-sovittelusta päädyin ostamaan vaan ton ylempänä näkyvän takin ja juoksupaidan vaikka olishan siellä ollu vaikka ja mitä.

Sain myös vihdoin itseäni niskasta kiinni ja lähdin sovittelemaan aurinkolaseja (ei alkanu kyllä mun alotteesta se reissu mutta se on jo paljon että ees lähin) ja  pitkällisen sovittelun jälkeen löysin Raybanit semmosilla mattaharmailla kehyksillä ja peilipintasilla linsseillä (:D tulipa elävä mielleyhtymä töihin ku oon kirjotellu asukkaille suihkukulmien tietoja tyylillä kehys:alumiini, lasin väri: kirkas). Oon muuten valehtelematta aivastannu tässä nyt 5 aivastusta putkeen, ihan näin välihuomautuksena. 

Niin ja tänään löysin ihan huikeen laukun mun naapurissa olevasta "vintageliikkeestä"! Oon kovasti kaipaillut semmosta pientä, mutta kuitenkin vähän pikkulaukkua tilavampaa kassia ja nyt onnas. Se on nahkaa ja hyvässä kunnossa ja varmaan melko lujaa tekoa ku on vähän vanhempaa tuotantoa. Erikoinen ulkomuoto kyllä rajottaa sen käyttöä jonku verran mutta en valita, eipähän ainakaan kävele samanlaista vastaan kovin nopeasti. :)

Vitsi oon huono kirjottelemaan tämmösiä ostin sitä ostin tätä jadajada-tekstejä, en osaa olleskaan. Ja miten olin taas siinä luulossa, etten muka oo tässä kuussa ostanu mitään. No enpä!

Sekalainen tekstioksennus

Maanis-depressiivinen Laura ilmoittautuu! En tiedä oliko se tuo asioiden julki kirjoittaminen vai muut kivat jutut jotka jeesasi mut takaisin elävien kirjoihin :) Viikko parani nimittäin huimasti heti tuon kirjoituksen jälkeen ja erityiskiitos muutamalle ihmiselle joiden ansiota suurin osa oli, tunnistaa varmasti itsensä kun (tai jos) lukee ❤

Oon saanu kokeista ihan naurettavan hyviä arvosanoja ottaen huomioon sen, että en oo tosiaan valmistautunu niihin mihinkään ennen tenttipäivän aamua. Nelosia ja vitosia on tipahdellut jopa niistä vaikeimmista tenteistä. Harmi että keksin tän mulle selvästi toimivan älä stressaa-taktiikan vasta tässä vaiheessa koulu-uraani. :D

Nyt kun kouluhommat on paria seminaaripäivää vailla valmiina niin oon voinut keskittyä työhommiin täydellä panostuksella ja saanut enemmän aikaan lyhyemmässä ajassa ja vähemmällä stressillä kuin panikoidessani työ- ja koulujuttuja samaan aikaan.

Mutta sepä koulu- ja työhommista. En millään jaksais höpötellä niistä vaikka ne suurimman osan mun arkipäivistä täyttääkin koska ne tuskin ketään kiinnostaa niin kamalasti.

Ulkona on kohta lehdet puussa ja mulla on siitepölyallergiaa ekan kerran elämässäni. Nenä vuotaa ja aivastuttaa koko ajan.

Pakollisia tyttöjuttuja: Viikonloppu oli hulvaton, ollaan löydetty Niinan kanssa meidän place to be.:D Mikäs olis hauskempi paikka viettää aikaa kuin baari, jossa on (mun mielestä) yllättävän hyvä kivan näköiset - ei niin kivan näköiset ihmiset-suhde. Ei niin kivat on vähemmistössä vaikka yleensä nää hommat menee ihan toistepäin baarista riippumatta. Ruutua, raitaa, tatuointeja ja converseja - kelpaa. Punon tässä juuri salajuonia ens kertaa varten nolatakseni Niinan yhtä pahasti kuin se nolasi mut Dave Grohlin nuoremman painoksen edessä. :D Juujuu, pinnallista on, mutta välillä pitää olla vähän hömppä että jaksaa sitte taas skarpata arjessa. Niin ja 50-luvun musiikki ja panostus erilaisiin hyviin juominkeihin on kans ihan yhtä paljon plussaa tuolle paikalle.

Keksin tässä yks päivä myös mikä mää haluan olla isona. Haluan semmosen miehekkeen (pitää olla, että saan toteutettua mun remppaideat ja sitte se voi myös tappaa ampiaiset ja muut ötökät), joka muuttaa mun kans johonki vähän syrjemmälle puuhuvilaan ja mulla on puutarha jossa kasvaa kaikkia söpöjä kukkia (tai siis kuolluhan ne on näillä mun taidoilla mutta ei saa pilata kivaa mielikuvaa) ja sitte siellä vois vaan elellä ja voisin leipoa kaikkia piirakoita sun muita leipomuksia vaan ja askarrella kaikenlaista. Semmonen Peppi Pitkätossu-maailma.

Sitä odotellessa pitää tyytä kohta kesäiseen Kallioon, muitten kasvattamiin kukkiin ja jäätelöön. :)

missä Laura? :(

Oon viimeisen kuukauden ajan ollut aika hukassa oman itseni ja mun elämän ja rutiinien kanssa. Tää kaikki on kulminoitunut tässä parin viikon sisällä siihen, että oon kadottanut ilon lähes kaikesta mitä teen.

Mulla on kamalasti tekemistä, mutta en saa mitään aikaseksi. Jokaiseen tenttiin oon mennyt valmistautuneena niin, että alla on ollu korkeintaan samana päivänä muutamaa tuntia ennen koetta tehty "tehokas" pänttäys. Normaalisti olisin hermona noin välinpitämättömästä ja surkeasta valmistautumisesta (varsinkin koska nää kurssit on vaikeita), mutta ennen koetta en oo tuntenu mitään muuta ku välinpitämättömyyttä. Meinasin matikan kokeessa palauttaa tyhjän paperin, vaikka osasin lähes kaiken. Mua ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut tarpeeksi, että olisin jostain koonnt motivaatiota kirjoittaa oikeat vastaukset paperille. Sama ilmiö toistui eilisessä kokeessa.

Musta on myös tullut ihan armottoman läheisriippuvainen, mikä on tosi outoa, koska ennen tarvitsin säännöllisesti aina sen hetken yksin, jotta sain ladattua akut. Nyt yksin oleminen aiheuttaa ihan sietämättömän ahdistuksen. Seinät kaatuu päälle, mutta en halua lähteä ulos yksin, koska ajattelen, että kaikki vihaa mua tai katsoo jotenki säälien kun oon yksin liikkeellä vaikkapa sunnuntai-aamuna. Mitä helvettiä Laura? Tää ongelmahan ratkeis soitolla jollekin, mutta koska oon hukkumassa tekemättömiin asioihin myös viikonloppuisin, en kehtaa "laiskotella" ja hylätä kaikkia velvollisuuksia koko päiväksi kavereiden näkemisen takia. Tästä seuraa se, että jään istumaan neljän seinän sisälle, tuijotan likaisen ikkunan takaa ulos aurinkoiseen ilmaan ja mietin miten kovasti haluaisin olla ulkona, mutta mun pitää pysyä sisällä. Sisällä yksin oleminen aiheuttaa kamalan paniikin ja ahdistuksen, enkä saa niitä mua kotona pitäviä velvollisuuksia loppujen lopuksi ollenkaan hoidettua saati edes aloitettua panikoinnin takia. Oon nyt monta iltaa istunut sohvalla lamaantuneena ja odottanut että tunnit kuluu niin, että voin mennä nukkumaan.

Musta tuntuu, että isä ja kaikki muut ikävät asiat on saaneet mut lannistumaan ja se ahdistus valtaa päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän tilaa mun elämästä. En muista millon viimeks olis tuntunu tältä. Ihan tosi monta vuotta siitä on. Oon ollut onnellinen liian pitkään ja nyt kun koen vastoinkäymisiä, niin niistä tulee niin ylitsepääsemättömiä, etten enää tunnista itseäni sieltä kaiken ahdistuksen alta. Haluaisin mun pään sisälle takaisin ne ajatukset, joiden kanssa viihdyn. Normaali Laura vois tulla takas ja tää jokaisesta asiasta ahdistunut ja itseään merkityksettömänä pitävä tyyppi vois häipyä kesälomille tai mieluiten kadota lopullisesti.

Vihaan saamattomuutta, välinpitämättömyyttä, säälissä kieriskelyä ja riippuvuutta toisista ihmisistä. Nyt kun oon itse ollut kaikkia noita edellä lueteltuja niin on hieman vaikea arvostaa itseään.

Tänään oon yrittänyt ottaa positiivisemman asenteen elämään ja pakottanut itseni pois kotoa tekemään asioita. Syötiin Jukan kanssa puistojädet tentin jälkeen, kävin Emman kanssa parin tunnin kävelylenkillä ja sain vihdoin siivottua tän luolan, joten nyt kotona edes siltä osin mieli lepää. Niinan seura jeesasi myös ja se fakta, että kesä on ihan kohta täällä (vaikka sekin on viime aikoina aiheuttanut mulle enemmän ahdistuneita tuntemuksia kuin iloa). Jos pystyisin säilyttämään tän asenteen viikonlopun yli, keskittymään vain itseeni ja olemaan murehtimatta turhia juttuja niin sanoisin, että se olis jo ihan hemmetin paljon voiton puolella tälle nykyiselle luuserilauralle.

Laura, Elias ja maailman tylsimmät koeprujut = kahvia!

Chili ja piltti

Vapun ähkyily ja se, että olin koko viime viikon henkisesti jotenki lamaantunu enkä saanu liikutettua itseäni salille tai lenkille tuntu vatsassa ja mielessä ja tänään sain vihdoin tehtyä itselleni kunnollista ruokaa. Otin mun chilin antimet hyötykäyttöön ja heittelin niitä bataatti-linssi-paprika-tomaatti-keiton sekaan. Löysin kaapin pohjalta myös jotain thaikkumaustetta mitä on pitäny testata jo pitkään ja noh tulipa hyvvää keittoa! Namnam. Jälkkäriks mangopilttiä.

Sali ja sauna kruunas tän päivän. Nyt pitäis harkita nukkumaan menemistä koska huomenna on aikanen herätys. Tää viimenen kappale löytyy varmaan lähes samoin sanoin kirjotettuna n. 1000000 mun muustakin blogimerkinnästä. Naapurin pariskunta taas huutaa toisilleen...

Klara Vappen

Eilinen meni. Vapputanssit oli vähän pettymys, koska ihmiset siellä oli mitä oli. Palattiin tuttuun ja turvalliseen Kallioon ja kerättiin kehuja useammalta suunnalta pizzeriassa. Kallio on koti, tutut ja turvalliset hörhöt tuo lisää kotoisuudentunnetta. Aamulla mun suihkussa haisi skumpalle eikä ollu mikään paras tuoksu kyllä siinä tilassa.

 Nyt on sitruunaturkinpippurimarenkipiiras valmis, kohta piknikille. :)