Fredag

Alan olla ihan rikkipoikki-kamaa joten alkanut syysloma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Sunnuntaina suunnaks Kemi ja siellä voisin yrittää olla tekemättä mitään kovin stressaavaa, vaikka fysiikan tenttialue pitäis kerrata, betonipalkkia mitoittaa, kerätä tietoa kemian seminaaria varten ja kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta.

Tänään on ollu kans vähän väsynyt päivä. Torkahdin puurakenteiden suunnittelun tunnille,tylsistyin kuoliaaksi projektinhallinnan perusteiden tunneilla ja otin yli tunnin päikkärit kotiin päästyäni. Nyt oon yrittäny tässä vähän laiskasti siivoillu ja kasin aikaan suuntaan luultavasti Mimmulle. Puuhastellaan vähän musiikin parissa ja saa nähdä osaanko mä enää yhtään mitään kun sen opiskelusta on kulunut ihan liian monta pitkää vuotta. Pianoonki oon koskenu viimeks viime Kemin reisulla eli ihan liian kauan aikaa sitten :( Oon tässä viime aikoina haaveillut akustisesta kitarasta ja flyygeli on ihan mun kestohaave mutta semmosta ei tähän asuntoon -  eteenkään näillä tuloilla - osteta.

Tatskakuume on nostanu taas päätään, mutta tällä hetkellä ei oo varoja, enkä myöskään osaa päättää mitä haluaisin seuraavaksi. Haluisin täytettä tohon käteen jollain eri värillä ja sitte kans jotain rintaan ja bongasin myös hienoja reisitatskoja kun selailin. Onneks ei oo vielä ajankohtasta tehdä mitään päätöksiä.

Nyt alkaa salkkareiden tuijottelu!

Porkkanakakkua ja sokeritoukkia

Käytiin tänään kuvailemassa syksyä. Meni vähän päin pyllyä ainaki nää mun kuvailut eikä oikeen mitään syksystä tarttunu muistikortille, mutta ei se mitään kun oli kivaa kuiteski.

Tässä viikonlopun aikana oon myös leiponu porkkanakakkua ja bongannu sokeritoukkia ( PANIIKKI :| ) mun asunnosta. Porkkanakakkua teen toistekki ja sokeritoukkia kohtaan oon kehittäny tässä parin yön jälkeen sellasen murhanhimoisen tuhoamisvietin. You can run but you can't hide......

Viikonloppu oli inhottava. Toinen migreeni parin viikon sisään ja paniikkikohtaus (?). Tunsin etten saa happea -> paniikki -> ikkuna auki ja pää ulos ikkunasta mikä ei kuitenkaan helpota -> tuplapaniikki. Hysteerinen puhelu kotiin keskellä yötä pää ulkona ikkunasta pelasti tilanteen suurimmilta osin.

Äiti kyseli onko mulla stressiä tai oonko ahdistunut. Omasta mielestäni oon onnellisempi kuin pieneen ikuisuuteen, koulu- ja työasiat järjestyksessä ja elo on leppoisaa. Ehkä mää sitte piilostressaan jotaki, en tiiä.

Loppuviikosta menen piikille ja ajattelin samalla varovaisesti kysellä tuosta migreenistä, vaikka just muutama viikko sitten vakuutin lääkärille, että se on ihan hallinnassa.

Migreeniyön jälkeen just ne ikävimmät asiat vuosien takaa tuli mieleen. Avauduin niistä tänne, julkaisin tekstin ja totesin että haluan sittenkin säilyttää sen merkinnän vain itselläni.

Aamupäivän kaikessa vanhassa ja ikävässä vellottuani kokosin itseni töihin neljäksi. Asiakkaat hymyili mulle, vaikka itse en niille välttämättä näyttänyt sitä parasta naamaa minkä osaisin. Sain pari ihmistä nauramaan mun tahattomalle sähellykselle. Työt sai mut tällä kertaa ennakko-odotuksista huolimatta piristymään ja heräsin tänään onneksi takaisin tässä päivässä

Kirkkaasti viikon paras päivä

Ihana sunnuntai ilman päänsärkyä, krapulaa tai vitutusta. Unentarve oli tyydytetty jo ysin aikaan aamulla ja oon kerennyt syödä unelmasunnuntaiaamiaisen ja käydä lenkillä eikä kello oo vielä edes kahta! Nyt koulujuttujen kimppuun ja voisin kruunata päivän jollain kivalla. Miks mää en osaa olla joka viikonloppu yhtä tehokas? Tää on paljon mukavampaa kuin darrassa makoilu.