sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2012
lauantaina, huhtikuuta 28, 2012
Ahoy!
Elämän pieniä iloja.Tänään korkkasin ballerinakauden eli kesä on ihan kohta täällä. Tää talvi on tuntunu loputtoman pitkältä ja raskaalta,vaikka vietin siitä kuukauden muualla. Toivottavasti kohta helpottais ja saisin nauttia tästä kesästä yhtä paljon kuin viime kesästä.
Nyt suunnaksi NavyJerry's rum bar. Jotain piristystä piti keksiä tälle illalle ja mikäs nyt piristäis enemmän kuin tutustuminen uuteen paikkaan ja siellä sattuu vielä olemaan seiloriteema, eli täydellistä. Raitaa päälle ja menoks.
Nyt suunnaksi NavyJerry's rum bar. Jotain piristystä piti keksiä tälle illalle ja mikäs nyt piristäis enemmän kuin tutustuminen uuteen paikkaan ja siellä sattuu vielä olemaan seiloriteema, eli täydellistä. Raitaa päälle ja menoks.
sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012
Ahdistus
Äiti pudotti pommin. Oon niistä iskän uniongelmista huoleillut jo aiemmin, mutta koska niitä ei oo pystynyt liittämään mihinkään konkreettiseen, se on jäänyt pienen huolen tasolle. Nyt sitten sain tietää, että isällä epäillään parkinsonismia ja "fiksuna" ihmisenä tietenkin menin tutkimaan näitä asioita netistä ja unettomuus ja muut oireet täsmää aika hyvin. Iskältä oli myös joku päivä menny jalat alta niin, että äiti oli päätyny viemään sen ensiapuun.
Tää päivä on menny niin totaalisen huonoissa fiiliksissä, kuin mikään päivä pitkään pitkään aikaan. En viitsi soittaa kotiin, koska itkisin vaan sinne puhelimeen eikä siitä kukaan sais mitään selvää. Tuntuu kamalan yksinäiseltä kun en tiedä kelle tästä kertoisin tai kuka mua vois lohduttaa.
En kykene ikinä ajattelemaan järkevästi näissä tilanteissa. Ainut vaihtoehto mulle on aina nähdä se asia kaikista pahimmalta kannalta.
Haluaisin vaan tällä hetkellä siirtyä ajassa takaspäin siihen kun olin pieni ja pysäyttää ajan kulumisen. En halua ajatella näitä asioita vielä, mieluiten en haluais koskaan.
Huomenna on tentti ja mun tän päivän lukemiset on luokkaa olematon, koska keskittyminen on katkeillu parin sanan lukemisen jälkeen.
Ahdistaa itkettää ahdistaa itkettää. Pakko yrittää mennä nukkumaan, herätä aamulla ihan hiton aikaisin, koota itsensä, lukea siihen tenttiin, hoitaa se ja ottaa arki ja kaikki hoidettavat asiat vastaan eikä jäädä kotiin rypemään.
Tää päivä on menny niin totaalisen huonoissa fiiliksissä, kuin mikään päivä pitkään pitkään aikaan. En viitsi soittaa kotiin, koska itkisin vaan sinne puhelimeen eikä siitä kukaan sais mitään selvää. Tuntuu kamalan yksinäiseltä kun en tiedä kelle tästä kertoisin tai kuka mua vois lohduttaa.
En kykene ikinä ajattelemaan järkevästi näissä tilanteissa. Ainut vaihtoehto mulle on aina nähdä se asia kaikista pahimmalta kannalta.
Haluaisin vaan tällä hetkellä siirtyä ajassa takaspäin siihen kun olin pieni ja pysäyttää ajan kulumisen. En halua ajatella näitä asioita vielä, mieluiten en haluais koskaan.
Huomenna on tentti ja mun tän päivän lukemiset on luokkaa olematon, koska keskittyminen on katkeillu parin sanan lukemisen jälkeen.
Ahdistaa itkettää ahdistaa itkettää. Pakko yrittää mennä nukkumaan, herätä aamulla ihan hiton aikaisin, koota itsensä, lukea siihen tenttiin, hoitaa se ja ottaa arki ja kaikki hoidettavat asiat vastaan eikä jäädä kotiin rypemään.
perjantaina, huhtikuuta 20, 2012
torstaina, huhtikuuta 19, 2012
Onkohan sillon liikaa hommia, jos sun kavereiden kanssa viettämä laatuaika on sitä, että kaveri tulee sun luo, kumpiki avaa oman koneensa ja tekee omia työ- ja koulujuttujaan hiljaisuuden vallitessa suurimman osan ajasta (jos ei lasketa sitä, että mää puhun itekseen. Puhun aina.Tänään päivälläki oon täällä itselleni selittäny asioita eikä kukaan oo ollu kuulemassa)?
Näin nimittäin kävi tänään.
Tän muutaman tunnin intensiiviopiskelun lisäks (kello on yks yöllä, APUA)oon kerennyt tänään istua tentissä, käydä työmaalla, poiketa toimistolla ja sitten palata takaisin koulun penkille, josta taas suoraan kotiin jatkamaan ensin työhommia ja sitten vielä kouluhommia. Tehokasta työskentelyaikaa klo 7-18 jonka jälkeen leivoin kauralastuja ja keskityin salkkareihin. Ihan hullua tää on, mutta kyllä mää silti selviän. Tai en tiiä selviänkö, sain tänään jonku polven korkeuteen yltävän pinkan erilaista tarjous- ja urakkamatskua uudesta kohteesta johon pitäis perehtyä asap. Kääks.
Nyt kuitti.
Näin nimittäin kävi tänään.
Tän muutaman tunnin intensiiviopiskelun lisäks (kello on yks yöllä, APUA)oon kerennyt tänään istua tentissä, käydä työmaalla, poiketa toimistolla ja sitten palata takaisin koulun penkille, josta taas suoraan kotiin jatkamaan ensin työhommia ja sitten vielä kouluhommia. Tehokasta työskentelyaikaa klo 7-18 jonka jälkeen leivoin kauralastuja ja keskityin salkkareihin. Ihan hullua tää on, mutta kyllä mää silti selviän. Tai en tiiä selviänkö, sain tänään jonku polven korkeuteen yltävän pinkan erilaista tarjous- ja urakkamatskua uudesta kohteesta johon pitäis perehtyä asap. Kääks.
Nyt kuitti.
maanantaina, huhtikuuta 16, 2012
Multaa ja masentumista
Aamu valkeni mulle tänään ihan liian myöhään. Havahduin hereille jostain ihme unista ja pikainen vilkaisu kelloon paljasti karut lukemat 07:44. Tunti alkoi kasilta, enkä vieläkään käsitä, millä ihmeen avuilla löysin itseni koululta viidennestä kerroksesta (vähän hengästyneenä kyllä) kello 08:02.
Tää ei todellakaan oo ollu mikään helpoin viikon aloituspäivä. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa! Peksi pyyteli mua apuun paikkaamaan tukalaa tilannetta kaupalla ja lupauduin tekemään yhden lauantain aamuvuoron. Valehtelematta alle viiden minuutin sisään myös mun toinen esimies otti yhteyttä ja kyseli järkättäiskö uuden kohteen osakkaiden infoilta toukokuun lopussa. Vastasin myöntävästi ja sain vastaukseksi "hyvä! materiaalia sinne täytyy alkaa työstämään jo tällä viikolla." Tunnin myöhemmin soitettiin työmaalta jasieltätuli myös lisää hommaa. Näiden lisäksi tällä ja ens viikolla on kolme tenttiä, kahden raportin palautus ja projektityön kriittiset hetket. En tiedä miten tästä selviän, mutta kai mää hengissä pysyn ku tähänki asti oon pysyny..
Lisää verenpainetta tänään nosti epätoivoinen ruukun ja kahden erilaisen mullan metsästys ympäri Helsinkiä. Aikaahan mulla ton ylempänä selitetyn to-do-listan mukaan oli tämmöseen "turhanpäiväseen" ihan helvetisti. Mun chili on kuitenki ollu aika heikossa hapessa nyt jo hetken aikaa, joten sille oli pakko uhrata aikaa, vaikka kuljinkin tuolla kaupungilla pala kurkussa valmiina murtumaan henkisesti mielessä kaikki asiat mitä pitäis olla tekemässä. Mua ohjeistettiin ostamaan 4 tai 5 litran altakasteluruukku ja koin pieniä epätoivon hetkiä ruukkuhyllyllä, kun niissä hemmetin ruukuissa ei missään lukenu kuinka tilavia ne on. Yritin epätoivoisesti muistella, miten lieriön tilavuus lasketaan ja tilanne ratkesi paniikkipuhelun soittamisella Jukalle. Nytpä on chilillä (ruma, etin jo jotain tuunausvinkkejä) uusi ruukku ja mullat ja nyt toivon hartaasti ettei se ainakaan ihan heti päätä päiviään.
Saattaapi olla, että näiden kiireiden takia musta ei kuulu hetkeen täällä suunnalla, mutta voi olla että tää saattaa olla kiva pakokeino noista kamalista velvollisuuksista. Katotaan :)
Tää ei todellakaan oo ollu mikään helpoin viikon aloituspäivä. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa! Peksi pyyteli mua apuun paikkaamaan tukalaa tilannetta kaupalla ja lupauduin tekemään yhden lauantain aamuvuoron. Valehtelematta alle viiden minuutin sisään myös mun toinen esimies otti yhteyttä ja kyseli järkättäiskö uuden kohteen osakkaiden infoilta toukokuun lopussa. Vastasin myöntävästi ja sain vastaukseksi "hyvä! materiaalia sinne täytyy alkaa työstämään jo tällä viikolla." Tunnin myöhemmin soitettiin työmaalta jasieltätuli myös lisää hommaa. Näiden lisäksi tällä ja ens viikolla on kolme tenttiä, kahden raportin palautus ja projektityön kriittiset hetket. En tiedä miten tästä selviän, mutta kai mää hengissä pysyn ku tähänki asti oon pysyny..
Lisää verenpainetta tänään nosti epätoivoinen ruukun ja kahden erilaisen mullan metsästys ympäri Helsinkiä. Aikaahan mulla ton ylempänä selitetyn to-do-listan mukaan oli tämmöseen "turhanpäiväseen" ihan helvetisti. Mun chili on kuitenki ollu aika heikossa hapessa nyt jo hetken aikaa, joten sille oli pakko uhrata aikaa, vaikka kuljinkin tuolla kaupungilla pala kurkussa valmiina murtumaan henkisesti mielessä kaikki asiat mitä pitäis olla tekemässä. Mua ohjeistettiin ostamaan 4 tai 5 litran altakasteluruukku ja koin pieniä epätoivon hetkiä ruukkuhyllyllä, kun niissä hemmetin ruukuissa ei missään lukenu kuinka tilavia ne on. Yritin epätoivoisesti muistella, miten lieriön tilavuus lasketaan ja tilanne ratkesi paniikkipuhelun soittamisella Jukalle. Nytpä on chilillä (ruma, etin jo jotain tuunausvinkkejä) uusi ruukku ja mullat ja nyt toivon hartaasti ettei se ainakaan ihan heti päätä päiviään.
Saattaapi olla, että näiden kiireiden takia musta ei kuulu hetkeen täällä suunnalla, mutta voi olla että tää saattaa olla kiva pakokeino noista kamalista velvollisuuksista. Katotaan :)
testi
Testing testing mää yritän saada tän ulkoasun semmoseen kuosiin että kuvat vois ladata isompina. Katotaan onnaako. Koodari-Laura. 8) Ja onkohan tää nyt vähän liianki iso..?
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2012
Bring out the Sun
Viikko ja viikonloppu täynnä kaikenlaista takana ja samanlainen lähes yhtä kiireinen edessä. Arkipäivät kulutin tehokkaasti koulu- ja työjuttujen parissa. Odotin perjantaita kuin kuuta nousevaa, koska mulla piti olla etäpäivä ja vähän hommia, mutta heräsin perjantaina puhelinsoittoon, joka triplasi tekemiset ja muutti etäpäivän toimistopäiväksi :( Kuuden aikaan piti olla luokkakaverin synttäreillä Katajanokalla ja kerkesin hädin tuskin käydä kääntymässä kotona ja vaihtamassa vaatteet, kiitos jumittavien koneiden ja kaatuilevien ohjelmien.
Perjantaina juhlittiin siis luokan kesken Kaitsun "kolme"kymppisiä ja melkein kaikki yksityiskohdat oli hiottu teemaan sopiviksi. Kutsut tuli projektisuunnitelman muodossa, kakku muistutti ontelolaattarakenteista yläpohjaa, sitä leikattiin muurauslapiolla ja me syötiin puuhapetelautasilta. Kuunneltiin myös jukan uudelleen sanoittamia coverbiisejä joille vielä eilenkin naureskelin kun löysin mun kamerasta videomateriaalia niistä:D Ohjelma oli muutenkin aika onnistunu, meillä oli mm "aasinhännän" kiinnitystä ja illan viimeisenä hitaana soi my heart will go on....:D Jos nauru pidentää ikää niin on taas muutama vuosikymmen lisää plakkarissa. Jotain kertoo sekin, jos lähes kaikki kuvat musta oli sitä luokkaa, että esittelen purukalustoani ja kitarisoja. Pitäis varmaan opetella joku hillitympi nauramistyyli...
Eilinen valkeni sateisena ja pientä päänsärkyä oli myös ilmassa. Meidän piti mennä Emman ja Niinan kanssa tutustumaan Porvooseen yhteen mielenkiintoiseen kokeilemisen arvoiseen urheilulajiin mutta se sitten jäi Niinan kipeän nilkan takia. Uus mahis keväällä Kalliossa! Illalla oli Hertzenien (JOOOOOOOOO TAAS, no viime kerrasta on kyllä jo monta kuukautta) keikka Nosturissa, joka paikka herätti kyllä sellasia nostalgia-tuntemuksia, että ei mitään rajaa. Muisteltiin Emman kans mm. "Sini"-portaita pieni hetki ennen kuin astuttiin sisälle Nosturiin. Taisteltiin sinne tiemme ihan kamalan vastatuulen läpi ja hiukset meinas lähteä päästä. Kuvamateriaalia ei keikalta ole, koska Nosturissa on aika natsi meininki kamerahommien ja vähän kaiken muunkin suhteen..
Tänään oli niin ihana auringonpaiste ❤ Käytiin kuvailemassa. Kuvasaldo oli kyllä aika säälittävän laiha, nappasin lähinnä pari kuvaa mun vinksahtaneen mielen lempparikuvauskohteesta, ratikan voimalinjoista ja niistä lampuista jotka roikkuu kahden talon välissä sähkölinjan avulla.
Tähän biisiin on hyvä lopetella. Kevät ❤___❤
Perjantaina juhlittiin siis luokan kesken Kaitsun "kolme"kymppisiä ja melkein kaikki yksityiskohdat oli hiottu teemaan sopiviksi. Kutsut tuli projektisuunnitelman muodossa, kakku muistutti ontelolaattarakenteista yläpohjaa, sitä leikattiin muurauslapiolla ja me syötiin puuhapetelautasilta. Kuunneltiin myös jukan uudelleen sanoittamia coverbiisejä joille vielä eilenkin naureskelin kun löysin mun kamerasta videomateriaalia niistä:D Ohjelma oli muutenkin aika onnistunu, meillä oli mm "aasinhännän" kiinnitystä ja illan viimeisenä hitaana soi my heart will go on....:D Jos nauru pidentää ikää niin on taas muutama vuosikymmen lisää plakkarissa. Jotain kertoo sekin, jos lähes kaikki kuvat musta oli sitä luokkaa, että esittelen purukalustoani ja kitarisoja. Pitäis varmaan opetella joku hillitympi nauramistyyli...
Eilinen valkeni sateisena ja pientä päänsärkyä oli myös ilmassa. Meidän piti mennä Emman ja Niinan kanssa tutustumaan Porvooseen yhteen mielenkiintoiseen kokeilemisen arvoiseen urheilulajiin mutta se sitten jäi Niinan kipeän nilkan takia. Uus mahis keväällä Kalliossa! Illalla oli Hertzenien (JOOOOOOOOO TAAS, no viime kerrasta on kyllä jo monta kuukautta) keikka Nosturissa, joka paikka herätti kyllä sellasia nostalgia-tuntemuksia, että ei mitään rajaa. Muisteltiin Emman kans mm. "Sini"-portaita pieni hetki ennen kuin astuttiin sisälle Nosturiin. Taisteltiin sinne tiemme ihan kamalan vastatuulen läpi ja hiukset meinas lähteä päästä. Kuvamateriaalia ei keikalta ole, koska Nosturissa on aika natsi meininki kamerahommien ja vähän kaiken muunkin suhteen..
Tänään oli niin ihana auringonpaiste ❤ Käytiin kuvailemassa. Kuvasaldo oli kyllä aika säälittävän laiha, nappasin lähinnä pari kuvaa mun vinksahtaneen mielen lempparikuvauskohteesta, ratikan voimalinjoista ja niistä lampuista jotka roikkuu kahden talon välissä sähkölinjan avulla.
Tähän biisiin on hyvä lopetella. Kevät ❤___❤
sunnuntaina, huhtikuuta 08, 2012
Laiskuri...
Neljäs päivä menossa pakollisten tekemisten välttelyä... Oon jopa silittäny ja näperrelly kynsien parissa mitä en yleensä IKINÄ tee.
:DDD Kaunis alotuskuva tässä videossa. En kestä.
perjantaina, huhtikuuta 06, 2012
Munajuttuja
Poikkesin eilen pitkästä aikaa kaupalla moikkailemassa entisia kollegoita (siis syömässä ilmasta ruokaa, josta Niina mulle ystävällisesti puhelimitse ilmoitti). Törmäsin siinä hyllyjen välissä seikkaillessani sellaseen n. 3 kertaa normi kinderin kokoiseen kindermunaan ja muistin taas miksen hirveesti vapaa-ajallani shoppaile meidän kaupassa. Se hemmetin muna makso 7,95e! Kuka maksaa 7,95e sadasta grammasta suklaata ja jostain kämäsestä hyrrästä siellä sisällä?? Meillä oli takahuoneessa yks rikkoutunu samanlainen kinderi ja Mara avasi sen yllätyksen ja siellä oli sellanen hyrräjuttu. Kehotin Maraa printtaamaan kaupan ulkopuolella olevaan ständiin semmosen "pääsiäisen supertarjous, kinder yllätysmuna vain 7,95e!"-tyylisen A0-kokoa olevan mainoksen. Varma kassamagneetti.
Illalla käytiin parilla Vaasankadulla ja sen ympäristössä ja löydettiin uus lempparihengailubaari.
Nyt pitäis tehdä koulujuttuja, mutta seinät kaatuu päälle, ulos ei voi mennä kun räntää sataa ja mikään ei oo auki ja kaikki on jossain paitsi minä :( itku.
Illalla käytiin parilla Vaasankadulla ja sen ympäristössä ja löydettiin uus lempparihengailubaari.
Nyt pitäis tehdä koulujuttuja, mutta seinät kaatuu päälle, ulos ei voi mennä kun räntää sataa ja mikään ei oo auki ja kaikki on jossain paitsi minä :( itku.
 |
| monesko RV? |
 |
| Laura ja iPad - rakkautta ensi kosketuksella. Miks tuon pitää olla niin turha (ja kallis) laite?:/ |
torstaina, huhtikuuta 05, 2012
Hullua
Kello on puol kaks yöllä, valvon kahvin voimalla ja yritän kirjotella projektityötä eteenpäin. Hullujen hommaa. Jos kykenisin joskus olemaan tunnollinen, olis tääkin velvollisuus suoritettu päivän aikana eikä tarvis istua tässä keskellä yötä.
Innostuin päivällä tekemään perusteellisen kevätsiivouksen mun kolossa. Nyt on joka ikinen nurkka jynssätty puhtaaksi ja pölyt pyyhitty, joten ei ihmekään, että kursori vilkkui typötyhjällä näytöllä kun vihdoin palasin takaisin wordin ääreen. Niin ja pyykkiäkin oon pessyt tänään. Ja leiponu omppupiirakkaa.
Mitäpä sitä ei (TYHMÄ) ihminen tekis vältelläkseen ikäviä velvollisuuksia...
Innostuin päivällä tekemään perusteellisen kevätsiivouksen mun kolossa. Nyt on joka ikinen nurkka jynssätty puhtaaksi ja pölyt pyyhitty, joten ei ihmekään, että kursori vilkkui typötyhjällä näytöllä kun vihdoin palasin takaisin wordin ääreen. Niin ja pyykkiäkin oon pessyt tänään. Ja leiponu omppupiirakkaa.
Mitäpä sitä ei (TYHMÄ) ihminen tekis vältelläkseen ikäviä velvollisuuksia...
tiistaina, huhtikuuta 03, 2012
sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2012
Saatiin eilen Niinan kanssa idea sen heräillessä päikkäreiltä (eli siinä 22:30...), että lähdetään yöajelulle ja niinhän me sitte sovittiin treffit 23:45 Franzeninkadulle ja suunnattiin auton nokka ensimmäiseksi kohti Kaivarin rantaa. Sieltä jatkettiin johonkin Hietsun nurkille, jossa iskin silmäni tosi omituisiin taloihin. Niissä oli aaltoilevat ikkunat ja jotain muutakin jännää, pitää varmaan käydä tutkiskelemassa joku kaunis päivä vähän paremmassa valossa. Hietsun jälkeen eksyiltiin Westendissä ja Tapiolassa ja loppujen lopuksi päädyttiin Otaniemeen piinaamaan Hannen naapureita yön pikkutunneille asti.
Aamulla (no just joo, heräsin joskus 11:00) oli aurinkoista ja sähköpostia selaillessani sain ihan parhaan uutisen pieneen hetkeen. Oon tässä vähän stressaillut, miten selviän tästä kuukaudesta kun mulla olikin odotettua enemmän laskuja maksettavana ja noh aika askeettiset kolme viikkoa oliskin ollut edessä, ellen tänään olis saanut kaupan palkkalaskelmaa, joka kertoi, että mulle tulee monta sataa rahaa parin päivän päästä. Elin ihan siinä luulossa, että lomarahat maksettiin mulle viime palkassa kun sekin oli niin iso, mutta näköjään sitte ei. Noh, en valita. :)
Koska rahaa oli tulossa niin tietty se piti lähteä heti kuluttamaan (no emmää kaikkea kuiteskaan...), koska salivaatteiden täydennys on ollut mun agendalla jo iät ja ajat. Nappasin kameran kaulaan ja kävelin Tokoinrantaa ja junaradanviertä pitkin keskustaan. Olipa ihanaa, vaikka tuuli puhalsikin tosi kylmästi.
Hikoilin sovituskopissa aikani ja kiikutin kassalle muutaman uuden salitopin. Stadiumissa oli kaikki -25% (huomasin tän vasta kassalle kävellessäni..), joten selvisin ulos alle sadalla eurolla. Victory.
Seikkailin Kurviin ratikan ja metron kyydissä ja kävin ostamassa tarvikkeita aamupalaa varten. Tästä on näköjään kehittynyt jokasunnuntainen tapa. En tietenkään ostanu maitoa ja kotona jääkaapissa oleva maito oli ihan klönttistä, joten siihen kaatui mun unelmat parista kahvikupillisesta.
Puol seiskan aikaan lähdin Niinan kanssa salille ja saunaan. Nyt mulla on sellanen saunan jälkeinen vilu ja raukeus, joten saattaapa olla, että sänky kutsuu kohta. Huomiseksi kuitenkin ohjelmaa tiedossa, ja pitää herätä aikaisin.
Aamulla (no just joo, heräsin joskus 11:00) oli aurinkoista ja sähköpostia selaillessani sain ihan parhaan uutisen pieneen hetkeen. Oon tässä vähän stressaillut, miten selviän tästä kuukaudesta kun mulla olikin odotettua enemmän laskuja maksettavana ja noh aika askeettiset kolme viikkoa oliskin ollut edessä, ellen tänään olis saanut kaupan palkkalaskelmaa, joka kertoi, että mulle tulee monta sataa rahaa parin päivän päästä. Elin ihan siinä luulossa, että lomarahat maksettiin mulle viime palkassa kun sekin oli niin iso, mutta näköjään sitte ei. Noh, en valita. :)
Koska rahaa oli tulossa niin tietty se piti lähteä heti kuluttamaan (no emmää kaikkea kuiteskaan...), koska salivaatteiden täydennys on ollut mun agendalla jo iät ja ajat. Nappasin kameran kaulaan ja kävelin Tokoinrantaa ja junaradanviertä pitkin keskustaan. Olipa ihanaa, vaikka tuuli puhalsikin tosi kylmästi.
Hikoilin sovituskopissa aikani ja kiikutin kassalle muutaman uuden salitopin. Stadiumissa oli kaikki -25% (huomasin tän vasta kassalle kävellessäni..), joten selvisin ulos alle sadalla eurolla. Victory.
Seikkailin Kurviin ratikan ja metron kyydissä ja kävin ostamassa tarvikkeita aamupalaa varten. Tästä on näköjään kehittynyt jokasunnuntainen tapa. En tietenkään ostanu maitoa ja kotona jääkaapissa oleva maito oli ihan klönttistä, joten siihen kaatui mun unelmat parista kahvikupillisesta.
Puol seiskan aikaan lähdin Niinan kanssa salille ja saunaan. Nyt mulla on sellanen saunan jälkeinen vilu ja raukeus, joten saattaapa olla, että sänky kutsuu kohta. Huomiseksi kuitenkin ohjelmaa tiedossa, ja pitää herätä aikaisin.
 |
| Melkein kotona... |
 |
| Kas kummaa, taas vaan pinkkejä vaatteita salille. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)