sitä ja tätä

Se on nyt ihan rehellisesti kevät. Ja pian on kesä. Oon ihan täpinöissäni kaikesta ja kaikista niin etten jaksa keskittyä velvollisuuksiin. Oppari ei ole läheskään valmis ja onnistuin edelleen mokaamaan yhden kurssin tentin niin, että pääsen vielä kerran kuluttamaan koulun penkkejä kokeen merkeissä. Toivon ja uskon että tää olis nyt viimeinen kerta ja sitten olis enää seminaarit alkusyksystä ja musta tulis paperilla aikuinen.

Lukuunottamatta näitä paria "pientä" stressin aihetta en voi olla joka päivä ajattelematta miten onnellinen olo mulla on. Palasin joku aika sitten hetkeksi lukemaan mun viime keväisiä kirjoituksia täältä ja muistin sen tunteen joka seurasi mua silloin joka sekunti mitä ikinä sitten teinkin. Silloin toivoin, että elämä voisi olla taas kivaa ja nyt se on sitä ja ainakin potenssiin kolme. Kaikista parasta tässä on se, että se on mun ansiota, ei kenekään muun. Enkä nyt tarkoita sitä, että en tarvis ketään ollakseni onnellinen vaan päinvastoin. Mun onni koostuu pienistä palasista. Esimerkiksi siitä, että on joku, jonka kanssa voi jorata maailman huonoimpien räppibiisien tahtiin pelkän limsan voimalla tekoviikset naamalla keskellä yötä niin, että alakerran naapuri hermostuu. Tai siitä, että seisot keikalla niin fiiliksissä ja humalassa pullosta viiniä ja tiedät, että ne kaks ihmistä jotka seisoo sun takana on ihan yhtä fiiliksissä ja samoista asioista. Tai siitä, että puolen vuoden näkemättömyyden jälkeen kaikki on ihan niinkuin puoli vuotta sittenkin. Kun onni koostuu monesta palasesta, ei haittaa vaikka yksi niistä katoaa hetkeksi sohvan alle ja ilmestyy sitten taas jostain.

Nyt oon kirjoittanut ja pyyhkinyt tätä seuraavaa kappaletta eestaas monta kertaa. Haluaisin kovasti kirjoittaa tähän ihmisistä ja kaikesta mitä on sattunut mutta tiedän, että tänne voi eksyä vaikka ketä. Pitäis varmaan oikeasti harkita toiseen paikkaan kirjoittelemista.

Noniin. Tässä ei taas ollu mitään järkeä koko merkinnässä. Kerrotaan nyt vaikka se, että yksi (vähän suurempi) palanen mun onneen eli mun oikea käden jatke iPhone varastettiin multa. Baarissa. Tanssilattialla. Enkä ollu ees humalassa. Enkä itse asiassa edes tanssinu. Huomenna pitää herätä ennen kukonlaulua ja kiirehtiä toimistolle jossa odottelee mun uusi puhelin. Viikon vieroitus teki kyllä ihan hyvää.

Haluun tänne kuvia. Mulla oli tänään kamera mukana ulkona mutta kuvasaldo oli pyöreä nolla. Hitaasti hitaasti heräillään talviunilta.