Elämää ruohonjuuritasolla

Huomasin tossa iltapäivän puolella, että tänään on tullut kuvattua huomaamatta omia jalkoja ja siitähän se ajatus sitten lähti eli kuvituksena tänään toimii pääosin päivä mun jalkojen näkökulmasta:D Jalat on sentään toiminu tänään melko normaalisti, muutoin on taas ollu semmonen säätöpäivä, että oksat pois. Oon tiputellu asioita ja ollu omissa ajatuksissani, mistä on aiheutunu se, että oon törmäilly paikkoihin ja tipahdellu jalkakäytävän reunoilta sun muuta yhtä sulavaliikkeistä. Ilman kaatumisia ja mustelmia kuitenkin selvitty tähän asti.

Heräsin taas liian myöhään, enkä heräämisen jälkeenkään jaksanut vielä ihan heti nousta ylös. No, eihän siinä kauaa silti mennyt kun sain unihiekat karistettua silmistä ja suuntasin Hakaniemeen ja Sokokselle etsimään huulipunaa. Sitä oikeaa sävyä ei kuitenkaan sitten löytynyt, tai no löytyi mutta hinta oli 19 euroa joten kaupppaan jäi. Ehkä pitää tehdä uusintakierros, koska en pystynyt oikein keskittymään kun ympärillä hyöri ja pyöri kaiken maailman mummelia ja papparaista.

Kotiin päästyäni avasin työkoneen, nostin jalat pöydälle ja siirtelin hetken aikaa pistorasioita peilin oikealta puolelta vasemmalle. Kun piirustukset oli kunnossa, lueskelin vielä sähköpostin läpi. Aika rentoa hommaa kun vertaa siihen, että vielä kuukaus takaperin vietin lauantaisin sen kuus ja puoli tuntia k-marketin sinisissä.

Jumahdin muutenkin koneelle aika pitkäksi aikaa ja jossain vaiheessa sain inspiraation lenkille lähtemisestä. Puin lenkkikamat päälle, laitoin avaimet taskuun ja aloin kaivamaan ipodia laukusta. Noh, missäs se nyt on? Käänsin laukun ylösalaisin, eikä sitä näkynyt yhtään missään. Seuraava laukku vaan tutkinnan alle, mutta ei sielläkään mitään. Seuraavaks oli vuorossa takkien taskut ja nekin oli aivan tyhjä arpa. Samalla kun käänsin kämppää ympäri, yritin epätoivoisesti miettiä, milloin oon viimeks viettänyt aikaa kuulokkeet korvilla ja jäljitin katoamishetken johonkin torstai-iltapäivään. Olin sillä hetkellä ihan varma, että ipod kyhjötti yksin jossain kylmillä koulun käytävillä tai jollain uudella omistajalla. Tässä vaiheessa alkoi myös vitutuskäyrä nousemaan sellaisiin lukemiin, että teki mieli repiä urheiluvaatteet pois päältä ja jäädä murjottamaan sohvalle. Lopulta ipod kuitenkin löytyi sellaisen hupparin taskusta, jota todella harvoin käytän, mutta joka eksyi torstaina päälle. Tulihan siinä kerättyä ainakin tarpeeksi aggressiota ja harpoin tuolla ulkona menemään sellaista vauhtia, että heikompia varmasti hirvitti. Niin ja tipahtelin jalkakäytävän reunoilta tietty välillä tän päivän tyylille uskollisena.

Oon muuten onnistunu kehittämään ihan ihmeellisiin asioihin pakkomielteitä tässä lähiaikoina. Keskiviikkona mun oli aivan pakko saada rusinoita ja eilinen ja tää päivä on menny himoitessa kaurakorppuja. Ihan sika hyviä, montahan paketillista näitä vois syödä putkeen ennen ku kuolee...?

Tässäpä yks mun kirppiskasasta pelastama rätti. Tollanen punainen pitsinen hamonen, joka on aika hävyttömän lyhyt, joten en ehkä kehtaa käyttää tuota ilman paksuja sukkahousuja. Ihan kaiken varalta..:D

Aloin tässä tyhjentämään puhelimen viestimuistia ja samalla kävin läpi mulle tulleita viestejä. Jukalta tulee aina säännöllisesti meidän projektityön aiheeseen liittyviä vitsejä tekstiviestillä, facebookissa ja ties missä ja musta tuntuu että se sekoaa (tai mää koska nuo vitsit on niin huonoja) ennen ku saadaan tehtyä meidän työ loppuun..:D