kippeenä

Hyi mikä viikonloppu. Joku pöpö hyökkäsi kimppuun viikolla ja perjantai meni kuumeilun ja päänsäryn takia ihan penkin alle. Tarkoitus oli suunnata Suomenlinnaan pikkujouluilemaan, mutta sen sijaan nukuin kuumetta pois kolmen peiton alla suurimman osan päivästä. Lauantaina heräilin mun kammiosta, vedin särkylääkeöverit ja suuntasin elävän kuolleen elkein pitkin uneliasta hesaria töihin. Puolessa välissä työpäivää mun eteen lipui kassahihnaa pitkin finrexiniä ja loppupäivä suju vähän paremmin kun sain täydennettyä elimistön särkylääkepuutteet :D

Tää monta päivää neljän seinän sisällä jumittaminen ei kyllä sovi  mulle ollenkaan. Eilen niina kävi jumittamassa mun seurana, mutta silti tuskastuin tänään ihan lopullisesti. Liian monta päivää omien ajatuksien kanssa ja alan pyöritellä päässä kaikkia ikäviä ja ahdistavia asioita. Äiti kävi keskiviikkona pikavisiitillä Helsingissä ja keitin sille kahvit mun luona. Oon nykyään aina ihan itku kurkussa kun pitää sanoa heipat vanhemmille. Vuodatin pari pikkiriikkistä kyyneltä viimeksi kemistä lähtiessäni lentokentällä, kokosin itseni bussipysäkillä Myllypurossa viime viikonloppuna ja keskiviikkona purin hammasta kun halasin äitiä ennen sen nousemista lentokentälle menevään bussiin. En tiedä miksi musta on kehittynyt ihan kamala itkupilli tässä lähiaikoina..

Laura <3 äiti ja isä

Oon myös stressannut tekemättömiä koulutöitä ja ihan vähän Intian reissua. Aika tuntuu menevän ihan liian nopeasti enkä tajua miten saan kaiken valmiiksi ennen kuin pitäis olla jo lentokentällä.

Nyt keskityn tuijottelemaan telkkarista Jack Sparrowta ja parantamaan itteni lopullisesti niin ens viikolla vois ehkä korkata sen pikkujoulukaudenkin paremmalla menestyksellä :)