Viikonloppu oli inhottava. Toinen migreeni parin viikon sisään ja paniikkikohtaus (?). Tunsin etten saa happea -> paniikki -> ikkuna auki ja pää ulos ikkunasta mikä ei kuitenkaan helpota -> tuplapaniikki. Hysteerinen puhelu kotiin keskellä yötä pää ulkona ikkunasta pelasti tilanteen suurimmilta osin.
Äiti kyseli onko mulla stressiä tai oonko ahdistunut. Omasta mielestäni oon onnellisempi kuin pieneen ikuisuuteen, koulu- ja työasiat järjestyksessä ja elo on leppoisaa. Ehkä mää sitte piilostressaan jotaki, en tiiä.
Loppuviikosta menen piikille ja ajattelin samalla varovaisesti kysellä tuosta migreenistä, vaikka just muutama viikko sitten vakuutin lääkärille, että se on ihan hallinnassa.
Migreeniyön jälkeen just ne ikävimmät asiat vuosien takaa tuli mieleen. Avauduin niistä tänne, julkaisin tekstin ja totesin että haluan sittenkin säilyttää sen merkinnän vain itselläni.
Aamupäivän kaikessa vanhassa ja ikävässä vellottuani kokosin itseni töihin neljäksi. Asiakkaat hymyili mulle, vaikka itse en niille välttämättä näyttänyt sitä parasta naamaa minkä osaisin. Sain pari ihmistä nauramaan mun tahattomalle sähellykselle. Työt sai mut tällä kertaa ennakko-odotuksista huolimatta piristymään ja heräsin tänään onneksi takaisin tässä päivässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti